Pieniä sukkia ja ajatuksia

Herätyskellon olin laittanut päälle ensimmäistä kertaa koko vuonna. Hälytys osoittautui kuitenkin tarpeettomaksi vauvan herättäessä jo aikaisemmin varmalla käynnillään. Tänään on työpäivä!

Töihin paluun tuoma aika työmatkoilla tuntui huumaavalta. Saattoi kävellä työmatkalla hetken päämäärättömästi ja pistäytyä vaikka mukavan näköisessä kaupassa. Ja tehdä sama iltapäivällä uudelleen! Töiden aloittaminen fyysisesti työpaikalla tuntui tärkeältä, ja kollegoiden näkeminen toimistolla oli upeaa. Pandemiatilanteen takia vanhempainvapaalta saattaisi huonossa tapauksessa joutua suoraan etätyöpisteen ääreen, mikä voisi kasvattaa tunnetta ulkopuolisuudesta. Kannustavan ja lämpimän työilmapiirin ääreen palaaminen tuntui kotoisalta ja siinä tilanteessa erityisen tärkeältä.

Isän pitämien vapaiden jälkeen alkanut päivähoito toi minutkin toimistolta etätöihin. Totuttelu uuteen arkirytmiin vaati sopeutumista koko perheeltä, mutta tässä etätyö on auttanut kovasti. Aamuisin ja iltapäivisin on työmatkoilta vapautunut aika antanut arki-iltoihin joustavuutta. Samalla etätyöt alkavat tai loppuvat aina mukavalla ulkoilulla päiväkodille. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on tuntunut virkistävältä, sillä molempia on mahdotonta ajatella samaan aikaan! Vilkkaissa leikeissä iltaisin työasiat unohtuvat työpisteelle ja työtä tehdessä ajatukset saavat uppoutua rauhassa sen hetken projektiin.

Vauvan kanssa kotona olo opetti, kaiken hauskan lisäksi, kestämään keskeytyksiä ja kohtaamaan odottamattomia tilanteita. Niinpä myös vanhempainvapaalle tehdyt suunnitelmat, jotka sisälsivät jonkinlaista harkittua johdonmukaisuutta, tai odotukset totesin nakkaavani ensimmäisenä romukoppaan. Tilanteet, aikataulut ja suunnitelmat oli hyvä pitää, mutta olla valmiina muuttamaan suuntaa myös täydestä vauhdista. Näin ollen töihin palatessani näen olevani ainakin joustavampi, hyväksyvämpi, avarakatseisempi ja tilanteita paremmin lukeva!

Perhe-elämän ja pandemian täyttämän vuoden aikana ei lopulta ollut juuri aikaa tehdä suuria oivalluksia omaan työpolkuun liittyen. Asioita alati listaavana realistina haaveet ovat olleet mielessä jo kauan, ja niiden näen pysyneen kirkkaina mielessä edelleen. Sanoisin omien työelämän haaveiden vahvistuneen kuitenkin entisestään, minkä vuoksi on palkitsevaa tuntea olevansa oikeassa paikassa niin ammatillisesta kuin henkilökohtaisestakin näkökulmasta.

Saara

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *