Sara Hildenin taidemuseo

Sara Hildenin taidemuseon arkkitehtuurikilpailu –
ajatuksia ehdotuksemme takana

 

Lähtökohtaisesti arkkitehdin työnkuvassa kilpailujen tekeminen lienee useimmille erityisen motivoivaa eikä Sara Hildenin museon suunnittelukilpailu tehnyt osaltamme poikkeusta. Sijaintinsa puolesta ainutlaatuinen ja poikkeuksellisen haastava tontti osoittautui alustavissa luonnosteluissa jopa visaisemmaksi miltä alun perin näytti, sillä reunaehtoja ja huomioon otettavia seikkoja oli runsaasti. Kirjoituksessa pohdimme valitsemiamme polkuja.

Tonttiin liittyviä reunaehtoja

Ensimmäisiä kokonaisuutta määrittäneitä ratkaisuja oli päätös minimoida kellarin rakentaminen. Viereisen kirkon perustusten ollessa siltin varassa, on rakennuspaikalla erityistä huomiota kiinnitettävä siihen, ettei nykyinen pohjaveden taso pääse laskemaan. Pitäytymällä rakentamisessa pohjaveden tason yläpuolella vältyttäisiin riskeiltä sekä hankalilta ja hintavilta vedeneristetyiltä kellarin rakenteilta.

Ensimmäinen päätös vaikutti osittain seuraavaan, eli tavaralogistiikan järjestämiseen. Finlaysoninkadun eteläpuolella oleva kulmatontti kuului suunnittelualueeseen, jolloin vaihtoehtona oli järjestää lastaus kokonaan sitä kautta. Finlaysoninkadun alitus rakennuksella ja perävaunullisen rekan peruuttelu Kuninkaankadun ja Finlaysoninkadun risteyksessä alkoi kuitenkin tuntua tarpeettoman hankalalta. Finlaysoninkadun yli rakentaminen tuntui lähtökohtana kyseenalaiselta, sillä kaupungin suunnitelmissa katunäkymä on luokiteltu historiallisen arvokkaaksi. Näin ollen kulmatontin käyttö logistiikan järjestämiseen rajattiin pois.

Ratkaistavana oli, mikä julkisivuista olisi ”uhrattavissa” tavaraliikenteen nosto-ovelle ja lastauslaiturialueen tuomalle takapihamaisuudelle. Kaikki suunnat tuntuivat julkisivullisesti merkittäviltä. Ratkaisu löytyi ajattelemalla julkisivujen sijaan kulmia. Patosillankujan ja palatsin puiston kulma vaikutti soveltuvan lastauslaiturille, koska tontin lähestyminen Patosillan suunnasta ei ollut yhtä merkittävä saapumisreitti kuin lähestyminen Kuninkaankadun tai Itäisen kadun suunnasta.

Kaupunkikuvallisia haasteita

Kaupunkikuvallisesti halusimme pitää massan mahdollisimman matalana ja sovittaa uudisrakennuksen myös materiaalivalinnoilla osaksi olemassa olevaa Finlaysonin punatiilistä korttelia. Kellarikerroksen minimoimisesta johtuen kerrosalaa riitti maan päällä sijoitettavaksi kuitenkin runsaasti. Kun tontilla ja sen ympäristössä olevia arvopuita halusimme säilyttää mahdollisimman paljon, jäi rakennettava ala haastavan pieneksi. Tasapainoilun tuloksena päädyimme ehdottamaan nelikerroksisen massan maan päälle, joka oli merkittävästi alkuperäistä visiota korkeampi. Jälkiviisaana tässä kohtaa olisi saattanut olla paikka hyödyntää klassikkoviisautta ”kill your darlings”, jolloin jonkin reunaehdon tai suunnittelutavoitteen muuttaminen olisi vienyt parempaan lopputulokseen.

Tärkeänä reunaehtona kilpailuohjelmassa mainittu näkymä Finlaysonin tehtaan entisen pääkonttorin ja Finlaysonin palatsin välillä on ehdotuksessamme ratkaistu jakamalla massa kahteen osaan, joiden väliin muodostuu lasinen, hengittävä tila. Sijoitimme tähän lasiseen, ilmavan korkeaan aulaosaan museon pääportaan. Massan jakaminen jäsentää myös sisätiloissa näyttelykiertoa siten, että siirtyminen näyttelytilasta toiseen tapahtuu lasisen välitilan kautta. Tällöin museovieraalle avautuu näkymä ympäristöön sekä pääkonttorin että palatsin suuntaan. Pyrimme rakentamaan näyttelytiloihin tilallista elämyksellisyyttä ja näkymiä eri näyttelytilojen välillä. Ehdotuksessamme kerroksia on porrastettu puolen kerroksen verran, jolloin näyttelyvieraalla on mahdollisuus tarkastella näyttelyesineitä eri kulmista. Korkeudeltaan ja pinta-alaltaan vaihtelevat näyttelytilat mahdollistavat eri taiteen muotojen esittelyn. Kilpailuehdotusten arvioinnissa kiinnitettiin paljon huomiota näyttelytilojen jäsentelyyn ja arkkitehtuuriin. Näiltä osin voimme todeta, että omassa ehdotuksessamme olisi parantamisen varaa ja ensi kerralla osaamme ajatella asiaa tarkemmin.

Katutilan kehittäminen

Yhtenä tärkeänä lähtökohtana suunnittelussa pidimme museon maantasokerroksen ja katutilan yhteyttä. Uusi museorakennus tulee rajaamaan Finlaysonin kadulle uuden urbaanin katutilan aukioineen. Kilpailuohjelmassa tavoitteena oli kehittää Finlaysonin kadusta ”shared street” -periaatteen mukaan toimiva kävelypainotteinen katutila. Tästä syystä kiinnitimme ehdotuksessa erityistä huomiota rakennuksen maantasokerroksen avautumiseen katutilaan. Ehdotuksessamme maantasokerros on lasinen ja läpikuljettava. Finlaysoninkadun varrelle sijoittuu museon kahvilan terassi ja monitoimitilan saa tarvittaessa avattua rakennuksen viereen muodostuvalle tapahtuma-aukiolle. Kellarikerroksessa sijaitseva korkea näyttelytila on nähtävissä myös katutasosta ja pääsisäänkäynnin viereen muodostuu katettua ulkonäyttelytilaa. Ehdotuksessamme on myös huomioitu lastauslaiturin monikäyttöisyys. Lastauslaituri voidaan avata puiston suuntaan ja alueella voidaan järjestää ulkotapahtumia.

Olimme hieman yllättyneitä, kuinka vähän muissa ehdotuksissa oli kiinnitetty huomiota museorakennuksen ja katutilan yhteyteen. Monet (palkituista) ehdotuksista olivat hyvin sisäänpäin kääntyneitä ja avautuivat katutason ympäristöön oikeastaan vain pääsisäänkäynnin kohdalta. Näiltä osin koemme, että esittämämme ratkaisu elävöittäisi paremmin Finlaysonin aluetta ja toisi museon toimintaa paremmin näkyville ja kaupunkilaisten saavutettavaksi. Lieneekö arviointiraati nähnyt asian juuri toisin; museoon sisään käydessä täytyisi päästä rauhalliseen omaan maailmaansa.

Tällä kertaa emme sijoittuneet kilpailussa palkintosijoille. Olemme kuitenkin tyytyväisiä ehdotukseemme, vaikka selkeästi myös kehittymisen varaa löytyi. Kilpailuun osallistuminen oli inspiroivaa ja muiden ehdotuksia tutkimalla saimme uutta näkökulmaa myös omaan tekemiseemme.

Antti ja Sanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *