Kohtaamisia korona-aikana
Keväällä maailman pysäyttänyt koronapandemia pakotti toimistotyöläisen siirtymään kotiin. Aloitettiin työskentely etänä. Etätyöskentely on minulle tarkoittanut aikaisemmin työmatkailua: junassa työskentelyä tai palavereja ulkopaikkakunnilla. Aiemmin olin pitänyt mielelläni työt poissa kotoa ja nauttinut työmatkan tarjoamasta siirtymäriitistä töistä vapaalle. Maaliskuussa minä ja 30 muuta raamilaista olimme uuden äärellä, kun kannoimme näyttöjä ja nipun johtoja kotiin.
Kotitoimistossa pukukoodi vaihtui piirun verran rennompaan ja työmatkan puuttuminen vapautti aikaa nauttia aamuista rauhassa. Työtunnit olivat tehokkaampia, kun aikaa ei kulunut siirtymisiin ja työpäivän päätteeksi jäi hieman enemmän aikaa vapaalle. Olin luonut itselleni toimistoelämän rytmin kotiin: koiran aamulenkitys simuloi työmatkaa, viikonloppuna valmistetut lounasruuat odottivat valmiina jääkaapissa lounashetkeä ja iltapäivällä Mocca Masterin päälle napsauttaminen muistutti viimeistään työporukan kohtaamisesta. Silloin viimeistään huomasin, miten mukavaa olisi ollut tulla yhteiseen kahvihuoneeseen kollegoitten kanssa ja kokea se läheinen, elävä tunnelma kasvotusten ja jakaa päivän asioita muiden kanssa ilman johtoja ja Teams-kuvakkeita. Vaikka työntekoa varten puitteet ovat kotona kunnossa, ihmisen kohtaamisen puuttuminen, lähellä olevana ja livenä on suuri puute.
Vietimme työhyvinvointi-iltapäivän toimistoväen kanssa lokakuisena perjantaina. Kokoonnuimme sateelta suojaan Ratinan sillan alle pelaamaan mölkkyä ja nauttimaan lämpöistä kaakaota ja omenapiirakkaa. Vaikka maski hiosti välillä kasvoilla ja sillan alle muodostunut tuulinen pienilmasto piti posket punaisena, nautin yhdessäolosta työporukan kanssa enemmän kuin koskaan. Pitkästä aikaa pääsi näkemään työkavereita, niitäkin, joiden kanssa ei ole yhteisiä projekteja ja saattoi hetkeksi unohtaa työt ja vain pitää hauskaa.
Työyhteisön kaipuu yllätti minut. Kotitoimiston hyvä ergonomia, työpäivän rytmitys ja internetyhteys ovat asioita, jotka on helppo korjata. Meillä on paljon laitteita, appeja ja softia, joiden avulla työnteko on onnistuttu lähes vaivatta siirtämään toimistosta kotiin. Toisin on sosiaaliset puolet, joita virtuaaliset alustat eivät täysin pysty välittämään kotitoimistoon. Nyt toisen aallon syöksyessä päällemme mietinkin, mikä on työhyvinvoinnin uusi resepti sosiaalisen yhteenkuuluvuuden osalta.
Jos virologeihin on luottaminen, ilman rokotusta ei ole paluuta entiseen elämään. Kevään selviytymisasenteesta pitää nyt toisen aallon alettua siirtyä todella toteuttamaan uutta normaalia. Vaikka koko termi tuntuu ainakin minusta typerältä, ymmärrän nyt mitä se tarkoittaa. Meidän tulee löytää tasapaino turvallisuuden ja elämän ilon välillä. Työkaverit ovat merkittävä osa työhyvinvointia ja siksi heidän kanssaan vietetty aika on äärimmäisen arvokasta. Ja tunnustan, että kotona en saa aivan samanlaista vastakaikua ja intohimoista keskustelua aikaan mm. tiililadonnasta tai tilahierarkiasta kuin kollegoideni kesken. Haluan kokea taas ammatillista yhteenkuuluvuutta, nähdä kehonkielen ja leikitellä luovuudella työyhteisössä.
Kaisa